Innovaatiot syntyvät alojen välimaastossa

Innovaatiosta ajatellaan usein, että se on jotain kokonaan uutta ja ihmeellistä, kun todellisuudessa se on usein olemassa olevien asioiden yhdistämistä uudella tavalla.  Silloin tällöin näitä oivaltavia uusia yhdistelmiä löytyy onnekkaiden sattumien kautta.  Useimmiten yhdistelmien löytymistä voi kuitenkin myös tietoisesti vauhdittaa risteyttämällä rohkeasti eri asioita, tietoja ja taitoja.

Liikekonsultti Frans Johanssonin mukaan hedelmällisin paikka innovaatioille on alojen välimaastossa.  Hän nimeää alojen kohtaamispaikassa esiintyvää merkittävien innovaatioiden ryöppyä Medici-ilmiöksi 1400-luvulla eläneen firenzeläisen pankkiirisuvun mukaan, joka rahoittamalla eri alojen lahjakkuuksia houkutteli mitä moninaisimpien alojen taitureita kaupunkiin.  Siellä tiedemiehet, filosofit ja taiteilijat kohtasivat, oppivat toisiltaan ja mursivat opinalojen ja kulttuurien välisiä raja-aitoja saaden aikaan tänä päivänä renessanssina tuntemamme luovuuden kultakauden. (2005, 19)

Myös Suomen kansallisessa innovaatiostrategiassa julistetaan, että innovaatiot syntyvät usein tieteenalojen ja toimialojen rajat ylittävinä osaamisten uusina yhdistelminä. Väitteeseen vahvasti uskoen Kaleidoskooppi-hanke pyrkii luomaan kestäviä ja monistettavia yhteistyömalleja luovien alojen ja meriteollisuuden välille. Tavoitteena on edistää alojen välistä tiedon ja taidon vaihtoa ja sillä edesauttaa uusien keksintöjen syntymistä.

Menestyvä innovaatio vaatii selkeän käsityksen kohderyhmästä sekä käyttäjärajapinnasta.  Risteilylaivan keskivertomatkustaja tuskin on kiinnostunut ”paremmista hitsaussaumoista” tai “aluksen katodisen suojan parantumisesta”.  Ylläpidon ja huoltohenkilökunnan kannalta näillä voi kuitenkin olla suuri merkitys.  Molempien perspektiivien pitäisi olla yhtä tärkeitä varustamolle, sillä palvelujen käytön lisääntyminen merkitsee tulojen kasvua ja kaluston kulumisen vähentyminen merkitsee kulujen pienentymistä.

Humakin TKI-päällikkö Timo Parkkola on lausunut oivaltavasti, että asiakkaalla on kolme erilaista syytä tehdä ostopäätöksensä: hyväksyttävä syy, järkevä syy ja oikea syy.  Ajatuksen voi soveltaa risteilymatkustajiin, joille hyväksyttävä syy risteilyn valinnalle paikasta toiseen lentämisen sijasta voi olla esimerkiksi merimatkustamisen pienempi hiilijalanjälki verrattuna lentämiseen.  Järkevä syy voisi olla ajan ja rahan säästyminen, kun ei tarvitse suunnitella ohjelmaa ja varata lentoja ja majoituksia erikseen.  Todellinen syy on kuitenkin todennäköisesti se, että pääsee nauttimaan kuuluisan kelluvan kaupungin ylellisestä elämäntyylistä sekä elämyksellisistä palveluista ja voi kerskailla sillä Facebook-päivityksissä.  Hitsaajalle hyväksyttävä syy uuden työkalun käyttöön ottamiseen voi olla se, että yrityksen määräyksiä on noudatettava ja sitä käytetään, mitä on tarjolla.  Järkevä argumentti on vaihtaa uuteen laitteeseen sen paremman turvallisuuden takia. Todellinen syy totuttujen rutiinien muuttamiseen ja uuden toimintatavan opetteluun on kuitenkin oma motivaatio ja mieltymys.  Jos uusi hitsauskone tuntuu vanhaa miellyttävämmältä käyttää, siihen vaihtaminen ei ole ongelma.

Risteilyaluksia suunniteltaessa on hyvä muistaa, että ne eivät vain kuljeta ihmisiä paikasta toiseen, vaan ovat osana lopullista määränpäätä.  Niiden menestys matkailualan markkinoilla riippuu siitä, miten hyvin ne osaavat ennakoida kuluttajien jatkuvasti muuttuvia kulttuurillisia tarpeita.  Esimerkiksi kiihtyvästi kasvavilla Aasian markkinoilla risteilyalusten ulkokansille saattaa olla enemmän kysyntää puutarhoina, joissa voi harrastaa tai chi:tä tai pelata mahjongia, ennemmin kuin auringonottoterasseina.

Laivojen ulkokansiin liittyen korkeakoulujen eri alojen opiskelijoille annettiin Kaleidoskooppi-hankkeen vuosittaisessa KaleidosCup –innovointikisassa vuonna 2012 haaste keksiä ympärivuotista käyttöä Itämeren matkustajalauttojen ulkokansille.  STX Finlandin, Teknologiateollisuuden, Deltamarinin ja Painting DB:n edustajista koostuva tuomaristo valitsivat voittajaksi kolmen kulttuurituotannon opiskelijan ryhmän, jolla oli muihin osallistujiin nähden koulutustaustansa perusteella vähemmän pätevyyttä teknisellä ja kaupallisella alalla.  Heidän kilpailuehdotuksensa erottui edukseen omaperäisellä ja toteutuskelpoisella palvelukonseptilla, joka keskittyi käyttäjäelämysten luomiseen monimutkaisten teknisten ratkaisujen sijasta.  Myös seuraavan vuoden 2013 innovointikilpailussa voitti jälleen kulttuurituotannon opiskelijaryhmä, jonka valitsi suurimmalta osin teollisuuden edustajista koostuvan tuomaristo.  Aiheena oli taas kerran suunnitella uusia ratkaisuja meriteollisuuteen. Tämä osoittaa sen, että kulttuuriosaamisella on merkitys myös meriteollisuudessa.

Iiris Aaltio kirjoittaa, että kulttuurituotteen syntymisessä esille nousevat inhimilliset voimavarat, luova prosessi sekä korkeaan laatuun pyrkiminen tarjoavat hyvän esimerkin minkä tahansa organisaation johtamiseen. (2003, 29) Luovilta aloilta löytyy keinoja muun muassa virittää työntekijät luovuuteen ja madaltaa kynnystä heidän tuoda ideoitaan julki.  Esimerkiksi Kaleidoskooppi-hankkeen Icebreaker -pilotissa TheatreWorksin Satu-Mari Jansson ja näyttelijä Anu Koskinen käyttivät teatterin menetelmiä aktivoidakseen keskustelua ja ratkaisujen ideointia Freja Logisticsin Turun tiimin sisällä.  Kokeilun tuloksena ääneen pääsivät myös sellaiset ihmiset, jotka eivät normaalisti tuo ajatuksiaan julki.  Esille nousi myös sellaisia asioita, jotka olisivat muutoin jääneet hiljaiseksi tiedoksi.

Vaikka erottelemme luovat alat ja meriteollisuuden, luovuus ei ole minkään yksittäisen ammattikunnan omaisuutta, vaan se kuuluu kaikille. Jokainen ihminen voi olla luova koulutuksesta ja ammatista riippumatta. Luovat alat voivat kuitenkin edesauttaa uusien innovaatioiden syntymistä tarjoamalla välineitä sekä ihmislähtöistä kulttuuriosaamista luovaan työskentelyyn.

Luovuus ei ole myöskään yksilölaji, vaan suuri osa luovuuden tuotoksista syntyy vuorovaikutuksessa useiden ihmisten välillä. (Koski & Tuominen 2004, 123) Soololaulajankin taustalta löytyy useimmiten manageri, tuottaja ja bändi.  Ja yksittäisillä näyttelijöilläkin on usein suuri taustajoukko ohjaajia, tuottajia, kuvaajia ja muuta työryhmää, jolla on oleellinen rooli näyttelijän työn lopputuloksessa.

Menestyvä tuote syntyy usein palautteen ja parannusehdotusten siivittämänä. Erilaisten näkemysten kuuleminen ja näkökulmien yhteensovittaminen voi kuitenkin synnyttää myös kokonaan uusia ja yllättäviäkin oivalluksia. Edellytyksenä on ennakkoluuloton ympäristö, jossa tieto ja taito saa vapaasti törmätä eri asiantuntijoiden välillä.

 

LÄHTEET:

Aaltio, Iiris 2003. Kulttuuritutkimus organisaatioiden ja johtamisen valottajana. Teoks: H. Keso, H. Lehtimäki ja T, Pietiläinen (toim.) Forte! Tarinoita raiteen merkityksestäliiketoiminnan kentässä. 29-32. Hamina: Akatiimi.

Johansson, Frans 2005. Medici-ilmiö. Huippuoivalluksia alojen välimaastossa. Käänt. Tillman, Maarit. Helsinki: Talentum. Alkuperäisjulkaisu 2004.

Koski, Jussi T. & Tuominen, Saku 2004. Kuinka ideat syntyvät. Luovan ajattelun käsikirja. Porvoo: Bookwell.

Kulttuurituottaja monialaisessa yhteistyössä

Ei ole uutta, että uudet innovaatiot syntyvät eri alojen tiedon ja taidon ristiin pölytyksessä.  Toimialojen välissä on kuitenkin kuilu ylitettävänä, sillä ennakkoasenteet ovat yleisiä eikä alojen välillä ole vielä vakiintuneita yhdistäviä rakenteita.

Kulttuurisektori on edelleen alojen yhteistyökentällä oudoksuttu partneri.  Yhtäältä varautuneisuutta aiheuttaa se, että kulttuurilähtöisiä toimintatapoja ei ole vielä testattu tarpeeksi, jotta voimme todentaa niistä johtuvia välittömiä taloudellisia hyötyjä.  Toisaalta kulttuurialan omat perinteet rajoittavat uskallusta heittäytyä vieraille toimialueille.  Toki on muistettava, että luovilta aloilta löytyy myös sellaisia toimijoita, jotka haluavat tehdä puhtaasti taidetta tai jostain muusta syystä eivät ole kiinnostuneita soveltamaan osaamistaan ammattinimikkeensä perinteistä poikkeavasti.

Moniammatillinen yhteistyö edellyttää Raija Nurmisen mukaan vuorovaikutusta. Sujuva vuorovaikutus taas on mahdollista, kun tiedostetaan ja arvostetaan eri alojen kulttuureja ja kulttuurista tietoa. (Isoherranen, Nurminen & Rekola 2008, 182) Katri Halonen taas kirjoittaa, että kulttuurin ja talouden välisiä jännitteitä lieventämään tarvitaan kulttuurituottajaa, joka artikuloi eri ääripäiden merkityksiä ymmärrettäviksi. (Halonen 2011, 13-14)  Yksi tuottajan tärkeimmistä tehtävistä onkin toimia puheenjohtajana sekä tulkkina alojen välillä, löytää yhteinen tahtotila ja rohkaista yhteistyöhön.  Ei siis riitä, että tuottaja järjestää tapaamisia ja kirjaa niistä muistiinpanoja, vaan hänen tulee myös tuntea jonkin verran alojen käytänteitä voidakseen johtaa keskustelua ja katalysoida yhteistyön syntymistä.

Kaleidoskoopissa projektituottaja luo luovien alojen ja meriteollisuuden yritysten välille yhteistyötä käynnistämällä hankerahoituksella pilottiprojekteja.   Tuottajan tehtävänä on tunnistaa meriteollisuuden tarpeet, joihin luovuudella ja kulttuuriosaamisella voi vastata, ja yhdistää kysyntää ja tarjontaa.  Tuottajalta vaaditaan siis valppautta huomata myös rivien välistä hiljaisia signaaleja sekä taitoa vakuuttaa eri osapuolet toimimaan yhdessä.  Esimerkiksi Hallava Filmin Toni Panula kiitteli palautehaastattelussa Kaleidoskooppia siitä, että projektituottajan aloitteesta tuli ylipäätään mieleen tarjota elokuvatuotannon palveluja rahtivarustamo Meriaura Groupille.  Meriaura News -pilotissa kokeiltiin Meriauran henkilöstön osallistamista yrityksen strategiatyöhön elokuvatyöpajan avulla.  Ennen yritysten kohtaamista molemmat osapuolet kokivat toisen alan kaukaiseksi eivätkä nähneet, millä tavoin voisivat tehdä yhteistyötä.  Pilotin seurauksena Hallava Filmi on Meriauran suosituksella kuitenkin toteuttanut meriteollisuuden eri tahojen kanssa useita meriaiheisia elokuvia.  Meriauran henkilöstöjohtaja puolestaan pohtii elokuvan jatkohyödyntämismahdollisuuksia henkilöstön kouluttamisessa yrityksen sisällä.

Keskusteluyhteyden avaamiseksi tuottajan täytyy tehdä kulttuuri vastapuolelle helpommin lähestyttäväksi. Musiikkibisneksessä tuottajan rooli on ymmärtää kuulijoita ja jalostaa artistien teoksista kaupallisesti kiinnostavia tuotteita.  Myös monialaisessa yhteistyössä tuottajan pitää tunnistaa tarpeet kulttuuriosaamiselle ja auttaa luovien alojen toimijoita tuotteistamaan asiantuntijuutensa.  Kaleidoskooppi-hankkeessa tämä tarve on käynyt selvästi ilmi projektituottajan tekemissä haastatteluissa ja työpajoissa, joissa on ollut sekä luovien alojen toimijoita että meriteollisuuden edustajia.  Ratkaisuksi järjestettiin ”Co-Creative Power Ship” -koulutus luovien alojen vahvuuksien tunnistamiseen yhteistyössä konsulttitoimisto InRoosin kanssa sekä ”Haasteista mahdollisuuksia” -koulutus luovien alojen osaamisen tuotteistamiseen muutostoimisto Wevolven kanssa.  Palautteissa kiiteltiin erityisesti mahdollisuudesta kaivattuun ajatusten vaihtoon ja vertaistukeen, sillä useimmiten mikroyrittäjinä toimivilla luovien alojen ammattilaisilla ei riitä resursseja kehittämistoimintaan.  Koulutukset toteutettiin osana Icebreaker -pilottikokonaisuutta, jossa kehitettiin luovien alojen osaajille tuottajavetoista toimintamallia viedä kulttuurilähtöisiä välineitä työyhteisöihin.  Pilottikokonaisuuden aikana testattiin luovia menetelmiä mm. STX:n suunnittelutiimissä, Freja Logisticsin Turun yksikössä sekä Wärtsilän koulutustiimissä.  Kehitetyistä menetelmistä on koostettu Icebreaker -korttipakka.

Kun kulttuurin määritelmää ei rajoiteta pelkästään taiteeseen, se ulottuu kokonaisvaltaisesti kaikkeen ihmislähtöiseen toimintaan, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen sekä yhteisön synnyttämiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin.   Tämä avaa useita mahdollisuuksia luovien alojen toimijoille.  Esimerkiksi teatteria ja pelitekniikkaa voi käyttää vaikkapa merenkulkijoiden turvallisuusharjoituksissa, kuten Kaleidoskoopin VIRTU -pilotissa on tehty.  Pilottikokonaisuus muodostui kahdesta osasta.  Ensimmäisessä osassa EduArtin näyttelijät esittivät Finnlinesin turvallisuusharjoituksissa hankalia asiakkaita.  Kokeilun tarkoituksena oli testata ”oikeiden asiakkaiden” tuomaa lisäarvoa harjoituksiin.  Tuloksena todettiin, että näyttelijöiden avulla saatiin harjoituksista todentuntuisempia ja päästiin harjoittelemaan tehokkaammin miehistön vuorovaikutustaitoja kriisitilanteessa. Toisessa osassa Metaverstas kehitti merenkulkuoppilaitos Aboa Maren turvallisuuskoulutusten tueksi prototyypin virtuaalioppimisympäristöstä.  Yhteistyön tarkoituksena oli kokeilla tietokonepelin elementtien soveltuvuutta vuorovaikutteiseen koulutukseen.  Uudenlaisella työkalulla haluttiin myös tarjota opiskelijoille paremmin todellisuutta simuloiva oppimiskokemus. Molemmat yhteistyökokeilut tarjosivat luoville toimijoille ponnahduslaudan jatkoyhteistyölle sekä muille vastaaville projekteille.

Monialaisen yhteistyön tärkeimpiä lisäarvoja on, että se tarjoaa mahdollisuuden erikoistumiselle.  Tuottajan tehtävä on tehdä mahdolliseksi se, että sisältöosaajat voivat keskittyä omiin vahvuusalueisiinsa ja toimia oman alueensa asiantuntijoina. Tuottaja johtaa yhteistyötä luomalla puitteet yritysten väliselle kanssakäymiselle ja viemällä keskustelut kohti molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia.  Erona ryhmäprosessia tukevaan puolueettomaan fasilitaattoriin sekä sisältöön erikoistuneeseen konsulttiin tuottajan rooli muuttuu yhteistyöprosessin aikana aktiivisesta sisällön tuottajasta ryhmäprosessin johtajaksi.  Alussa tuottajan tärkein tehtävä on virittää osapuolten kiinnostus yhteistyöhön tarjoamalla konkreettisia toimintaehdotuksia.  Tässä vaiheessa on oleellista, että tuottaja ymmärtää asiantuntijoiden kieltä ja kulttuuria pystyäkseen neuvottelemaan osapuolten välillä.  Kun yhteistyö on lyöty lukkoon, tuottaja siirtyy taka-alalle huolehtimaan pääasiassa siitä, että osapuolet keskustelevat sisällöstä ja toteuttavat yhteistyötä sovitusti.

Tuottaja on sillanrakentaja alojen välillä.  Kulttuuri-etuliitteen kera hänen tehtävänään on nimenomaan rakentaa ylitysväylä kulttuurille. Sillan rakennettuaan hän ei kuitenkaan jää katselemaan ylitystä sivusta, vaan johdattaa kulttuurin oikean kumppanin luo ja pyrkii edesauttamaan kestävää ystävyyttä.

LÄHTEET:

Halonen, Katri 2011. Kulttuurituottajat taiteen ja talouden risteyskohdassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Isoherranen, Kaarina, Nurminen, Raija & Rekola, Leena 2008. Enemmän yhdessä. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Opinnäyteraporttihirviön taltuttaminen

Opettaja Arto Lindholm toi ”Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät” -tunnilla mielenkiintoisen näkökulman opinnäytteen kirjoittamiseen. Lindholm toi nimittäin oivaltavasti esiin, että opinnäyte ja varsinkin sen kirjoittaminen mielletään usein pelottavana.

Hänen mukaansa opinnäytteen tekeminen tulkitaan virheellisesti vaiheittain suurin piirtein näin:

1. Tutkimuskysymyksen määrittely
2. Lähteiden kartoittaminen
3. Tutkimus
4. Aalysointi
5. Raportointi

Kuulostaa tutulta.  Mistä ihmeestä tällaisen rakenteen olen päähäni saanut?  IB-lukiosta?  Turun AMK:sta, kun opiskelin muotoilijaksi?  Omasta päästäni?  Olenko muka itse osannut keksiä noin yleispätevän ”väärän” ajatusmallin?

Lindholm suosittelee unohtamaan edellisen mallin ja ajattelemaan kirjoittamista raportoinnin sijasta menetelmänä työstää ajatuksia.  Toisin sanoen kirjoittamisen pitää olla jatkuvaa kaiken muun tekemisen ohella.  Pyritään siihen, että vapaa kirjoittmainen tulee tavaksi tehdä työtä.  Vapaa kirjoittaminen auttaa poistamaan sanallisia blokkeja, joten on tärkeää vain kirjoittaa eikä keskittyä kielioppiin tai järkeistää tekstejä liikaa.  Lindholm ehdottaa, ettäkirjoittamiseen kannattaa varata päivittäin 20 minuuttia, on ajatuksia valmiina tai ei.  Lyhyt aika on tehon kannalta optimaalinen ja toisto parantaa suoritusta. On tärkeää kirjoittaa kokonaisia lauseita, joiden pohjalta o helppo jatkaa ajatuksen kehittelyä.

Harjoitukseksi jouduimme luopumaan läppäreistä.  Saimme eteen kauhukseni valkoista paperia ja kuulakärkikynän.  Tehtävänä oli kirjoittaa opinnäytteen aiheesta vapaasti 10 minuuttia jatkuvana ajatusvirtana.  Kun tulee sanallinen blokki, täytyy kirjoittaa vain ”ajatukset loppuu, ajatukset loppuu..”, kunnes syntyy uusia ajatuksia ja jatketaan kirjoittamista siitä.  Paremmin kävi kuin siinä parissa minuutissa ohjeistuksen aikana ehdin pelästyä.  Ei tullut kertaakaan ”ajatukset loppuu” -vaihetta.

Tämän ahaa-elämyksen pohjalta mietin, että opinnäyteraporttihirviö on mahdollista taltuttaa ja bisnesaivolohkoni alkoi samantien muodostamaan ideoita keinoista helpottaa jatkuvaa vapaata kirjoittamista.  Itse pidän usein mukanani jonkinlaista vihkoa, jonne raapustan muistiinpanoni.  Joskus kirjoitan tietokoneella suoraan muistiot, jotta niitä on helppo jakaa, mutta kirjoittaminen koneella on kyllä hitaampaa.Ajatuksia ei myöskään saa nopeasti visualisoitua, kun pitää ensin miettiä, miten sen teknisesti toteuttaa.  Käsinkirjoittaminen onkin helpoin ylöskirjoittamisen kannalta, mutta tietokone parempi tiedonjakamisen kannalta.  Jokohan älylaitteissa on sovellus, jolla on helppo kirjoittaa sekäkynällä että näppäimillä muistiinpanoja, joihin saa myöskin helposti kuvia, kaavioita ja taulukoita?  Laitteen täytyy olla kuitenkin kevyt, helppokäyttöinen ja sovelluksen on oltava monikäyttöinen, ettei erikseen tarvita mitään muita toimistovälineitä.

Tarvittavia ominaisuuksia ajatusten ylöskirjoittamiseen sekä tiedonjakamiseen:

• kirjoittaa käsin
• kirjoittaa näppäimillä
• piirtää kuvat ja kaaviot
• luoda kaaviot
•  analysoida dataa
• kopioida, leikata ja liittää osia
• jakaa
• kommentoida ja tehdä korjauksia
• työstää tiimissä reaaliaikaisesti
• arkistoida
• muokata
• käsitellä kuvia, linkkejä ja tekstejä muista lähteistä
• esittää

Kuulostaa yhdistelmältä Smartboardia, iPadia, Wordia, Exceliä, Accessia, Photoshopia, GoogleDocsia, Dropboxia ja iMindMapia.  Kunpa kaikki löytyisivät helposti samasta paikasta.

Projektituottaja-palvelusta Icebreaker-konseptiin

Alkuperäinen teksti: http://www.polartrec.com/expeditions/prehistoric-human-response-to-climate-change/journals/2009-05-23-1

 

Jos Projektituottaja olisi palvelu…

Projektituottaja mahdollistaa ja helpottaa luovaa alaa soveltavia poikkitoimialaisia yhteistyöprojekteja vastaamalla projektien sisällöllisestä toteutuksesta sekä yhteistyöverkoston luomisesta.

Sisällöllisillä toteutuksilla tarkoitetaan tässä käytännön toimenpiteitä ja menetelmiä, joilla päästään projektin tavoitteisiin. Tässä kontekstissa tuottaja vastaa hankkeen toimintastrategian implementoinnista eli projektisuunnitelman jalkauttamisesta. Projektituottajan yhtenä tärkeänä työvälineenä ja samalla rinnakkaisena tavoitteena on poikkitoimialaisen yhteistyön synnyttäminen ja sen käytännön testaaminen pilotin muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuottaja kartoittaa kentällä projektin kohderyhmän, Kaleidoskooppi-hankkeen tapauksessa meriteollisuuden, tarpeita ja etsii luovan alan puolelta niihin oikeanlaisia osaajia yhteiskehittelemään ratkaisua.

Näin ollen projektituottajan tehtäviin kuuluu yksittäisten yhteistyökokeilujen suunnittelu ja koordinointi. Kokonaishankkeen osalta hän vastaa kuitenkin laadullisten tavoitteiden toteutumisesta eli siitä, että yhteistyötä ylipäätään syntyy eri osapuolten välille ja se toimii kasvualustana uusille innovaatioille. Hän ei vastaa kokonaishankkeen tasolla kaikkien osatoteuttajien budjettien ja aikataulusuunnitelmien toteutumisesta eikä ole näistä vastuussa esimerkiksi rahoittajalle, mutta tekee osatoteuttajien kanssa yhteistyötä heidän organisaatiokohtaisten tavoitteidensa yhdistämisessä hankkeen yhteisiin tavoitteisiin luomalla kontaktipintoja kohde- ja sidosryhmiin. Tuottaja siis fasilitoi sekä hankkeen sisäistä yhteistyötä että yhteistyötä hankkeen kohderyhmän ja sidosryhmien kanssa. Tämä voidaan nähdä myös projekteina projektin sisällä. Selkeämmin ilmaistuna projektituottaja siis vastaa hankkeen sisällä toteutettavien pilottiprojektien koordinoinnista ja osallistaa eri osapuolia yhteistyöhön tapahtumakohtaisesti.

Pilottiprojekteihin voidaan laskea kaikki sellaiset käytännön kokeilut, joissa testataan poikkitoimialaisen yhteistyön synnyttämistä ja fasilitointia. Näin määriteltynä myös erilaiset työpajat, seminaarit ja muut tapahtumat, joissa yhteiskehittelyä tapahtuu tuottajan avulla, voidaan laskea piloteiksi. Ohessa näkyvä suppilo kuvastaa hanketta, jonka sisällä toteutetaan useampia yhteistyökokeiluja.

PALVELUN TAVOITE

Palvelun tavoitteena on helpottaa luovaa alaa soveltavan monialaisen yhteistyön syntymistä.

Talouden rakennemuutoksen myötä on syntynyt tarve uusille innovaatioille ja monialaiselle yhteistyölle. Koska innovaatiot syntyvät usein tieteenalojen ja toimialojen rajat ylittävänä erilaisten osaamisten uusina yhdistelminä (Kansallinen innovaatiostrategia 2008, 13), on tärkeää saada eri toimialat keskustelemaan keskenään. Eri toimialoilla on kuitenkin omat käytänteensä ja perinteensä, jotka aiheuttavat haasteita rajojen ylittämiselle ja vuorovaikutukselle muiden alojen kanssa. Kommunikaatio on vaikeaa myös siksi, että alat eivät kohtaa toisiaan. Projektituottaja voi löytää alojen rajapinnalta solmukohtia, joissa yhteistyö on mahdollista, ja toimia yhteistyön kokoavana voimana.

Palvelun avulla vastataan kohdetoimialan tai -organisaation kehittämistarpeisiin hyödyntämällä luovan alan osaamista. Samalla palvelulla kartoitetaan ja kokeillaan uusia toiminta- ja ansaintamahdollisuuksia luovan alan toimijoille.

VERRATTAVA TOIMINTA MUUALLA JA OMA POSITIO

Arts & Business –toimintaan on viime vuosina voinut törmätä yhä useammin. Osalle toimijoista fokus on taiteellisen työn rahoittamisessa ja osalle taiteilijoiden toimikentän laajentamisessa soveltavaan taiteeseen. Tässä Projektituottaja-toimintamallissa on kyse jälkimmäisestä toiminnasta. Projektituottajan avulla käytetään luovan alan ydinosaamisia menetelminä ratkaista kohderyhmän ongelmia. Esimerkiksi Meriaura News –pilotissa sitoutetaan rahtitoimintaa operoivan Meriaura Groupin henkilökuntaa yrityksen toimintastrategiaan elokuvan keinoin ja VIRTU-pilotissa luodaan vuorovaikutustaitoja kehittävä virtuaalioppimisympäristö kriisinhallintaharjoituksiin hyödyntäen pelisuunnittelua ja draamaa.

Verrattavaa toimintaa toteuttavat mm. tanskalainen Artlab ja Tillt, jotka vievät taiteilijoita vieraisiin ympäristöihin soveltamaan ydinosaamistaan uuteen kontekstiin. Artlabin mallissa koulutetaan ja valmennetaan taiteilijoita liiketoiminnallisesti joko puhtaasti taiteen kentällä tai taidetta soveltavissa tehtävissä. Tillt:n mallissa taas tuotetaan taiteellisiksi interventioiksi kutsuttuja tempauksia kohdeorganisaatioiden kehittämiseksi.  Myös suomalaisen Produforum-hankkeen alla valmennetaan taiteilijoita tuotteistamaan luovaa osaamistaan ja tarjoamaan palveluitaan organisaatioille. (www.profuforum.fi) Lisäksi TAIKA I- ja TAIKA II-hankkeet tarjoavat organisaatioille laajalti taidelähtöisiä menetelmiä henkilöstön hyvinvoinnin ja johtamisen parantamiseksi etsimällä taiteilijoiden joukosta tehtävään soveltuvia fasilitaattoreita.

Erona edellisiin Projektituottaja-palvelussa lähdetään liikkeelle kohderyhmän tavoitteista ja tarpeista ja etsitään vasta sitten luovan alan puolelta oikea osaaja. Näin ajateltuna en pidä edellisiä toimijoita lainkaan kilpailijoina, vaan päinvastoin potentiaalisina yhteistyökumppaneina, joiden kanssa voidaan jakaa tietoa ja verkostoa. Koska Projektituottaja-mallissa on kyse yhteistyön synnyttämisestä ja fasilitoinnista, edellisiä toimijoita voidaan myös nähdä luovaa alaa edustavina asiakkaina, joille etsitään toimeksiantoja muilta toimialoilta.

TARPEET, TOIVEET, ODOTUKSET JA ARVOT

Asiakkaita ovat tässä mallissa sekä luovan alan toimijat että organisaatiot, jotka tarvitsevat luovaa osaamista. Palvelua tuottavaksi henkilökunnaksi lasketaan esimerkiksi Kaleidoskoopissa projektitiimi, joka omalla toiminnallaan tukee projektituottajan työtä fasilitoida monialaista yhteistyötä. Toisaalta Projektituottaja-palvelulla edistetään myös ihmisten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä, jolloin myös itse projektitiimin jäseniä ja heidän taustaorganisaatioitaan voidaan nähdä palvelun kohderyhmänä. Yhteisenä tarpeena, toiveena ja odotuksena kaikille on se, että yhteistyö tuo joko taloudellista tai tietotaito-perusteista lisäarvoa omalle organisaatiolle.

Monialainen yhteistyö ei edellytä yhteisiä tavoitteita, vaan pikemminkin yhteneviä tavoitteita. Tällä haluan erotella siis organisaatiokohtaiset tavoitteet, jotka voivat olla hyvinkin eri näkökulmista. Projektituottajan tehtävänä onkin yhdistää nämä eri tavoitteet yhden toiminnan alle eli ”lyödä monta kärpästä samalla iskulla”.

Yhteistyö uusien tahojen kanssa edellyttää luottamusta toisen osaamiseen. Luottamus rakennetaan usein vuorovaikutuksella, joten projektituottajalla on merkittävä rooli vuorovaikutuksen edistämisessä avaamalla keskustelua ja toimimalla tulkkina eri osapuolten välillä. Projektituottaja ikään kuin myy yhteistyön hyödyt molemmille osapuolille yhtäältä kertomalla kohdeorganisaatiolle, millaisella osaamisella he voivat ratkaista ongelmansa, ja toisaalta vakuuttamalla vastapuolen osaajia siitä, että juuri heidän osaamisellaan voidaan ongelma ratkaista. Tämä pätee myös projektitiimin sisäisen yhteistyön synnyttämiseen.

Pohdintoja Kaleidoskoopin strategiasta

”Kaleidoskooppi – luovuus ja kulttuuriset innovaatiot meri- ja metalliteollisuudessa”-hanke tutkii meri- ja metalliteollisuuden kehitystarpeita ja etsii niihin ratkaisuja hyödyntäen luovan alan osaamista.  Hankkeen tavoitteena on synnyttää innovaatioalustaksi kutsuttu malli uudenlaiselle yhteistyölle teollisuuden ja sen sidosryhmien välille erilaisten työpajojen, seminaarien, opiskelijakilpailujen sekä pilottikokeilujen avulla.  Samalla halutaan mallintaa alojen rajapinnalla tapahtuvaa tuottajatoimintaa, joka aktiivisesti tuo eri osapuolet yhteen ja fasilitoi innovaatioiden synnyttämistä.  Hankkeen toteutus on projektisuunnitelmassa jaettu kolmeen toimintalinjaan:

Kaavio 1. Kaleidoskoopin kolme toimintalinjaa alkuperäisen projektisuunnitelman mukaan

Käytännön toteutuksessa ensimmäinen ja toinen toimintalinja eli tutkimus ja pilotointi ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa, mutta kolmas toimintalinja eli opiskelijakilpailu on tällä tavoin eroteltuna kokonaisuudesta irrallinen.  Sen sijaan, jos opiskelijakilpailu nähdään osana tutkimusta sekä siihen liittyviä tapahtumia ja toisaalta seminaareja ja työpajoja osana innovaatioalustan rakentamista, olisi suunnitelma selkeämpi.  Silloin edelliset toiminnat voidaan sijoittaa kahden otsikon alle: 1. tutkimus ja yhteiskehittely sekä 2. syntyneiden tulosten pilotointi eli käytännön kokeilu.  Kolmanneksi toimintalinjaksi voidaan tavoitteiden pohjalta asettaa tulosten jalkauttaminen ja tiedottaminen, sillä hankkeen myötä halutaan ”aikaansaada pysyviä uudentyyppisiä innovaatioympäristöjä”, jotka toteutuvat vain levittämällä hyviä käytänteitä.

Toimintalinjat ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa, sillä kaikki hankkeen puitteissa tehtävä toiminta, joka osallistaa monialaisesti ja -tahoisesti hankkeen kohderyhmää ja sidosryhmiä, rakentaa osaltaan innovaatioalustaa.  Innovaatioalustan luominen voidaan siis nähdä kaiken toiminnan läpäisevänä strategiana Kaleidoskoopissa.  Kaleidoskoopin projektitiimi onkin hankkeen edetessä täsmentänyt strategiaa seuraavanlaisesti:

Kaavio 2. Kaleidoskoopin kolme toimintalinjaa uuden projektisuunnitelman mukaan

Hankkeen projektisuunnitelma alkaa lauseella: ”Kaleidoskooppi-hankkeessa luodaan meri- ja metalliteollisuuden sekä korkeakoulujen ja aluekehittäjien välille innovaatioverkosto.”  Tämän perusteella hankkeen fokus voidaan nähdä meri- ja metalliteollisuuden kehittämisessä, jolloin luovan alan rooli on vain tuottaa ratkaisuja teollisuuden kehitystarpeisiin.  Myöhemmin suunnitelmassa puhutaan kuitenkin kaksisuuntaisesta prosessista, jossa toisaalta havainnoidaan ja mallinnetaan laivan-/koneenrakennusteollisuuden luovia mahdollisuuksia ja toisaalta luodaan luoville toimialoille uusia ansaintamahdollisuuksia perinteisemmän teollisuuden prosesseissa.  Reilun vuoden toiminnan aikana hankkeen strategia on käytännön vuorovaikutuksen myötä yhteistyökumppaneiden kanssa muokkautunut niin, että luovan alan ja meriteollisuuden kehittäminen ovat kutakuinkin tasavertaisessa asemassa. Nyt innovaatioalustan kohderyhmänä voidaan nähdä sekä meri- ja metalliteollisuus että luova ala sidosryhmineen.

Kaavio 3. Strategia, toteuttamissuunnitelma ja käytännön toimenpiteet

Hankkeen toimintastrategia eli projektisuunnitelma on käytännössä kirjoitettu rahoituksen hakuvaiheessa, jolloin strategia perustui hanketta suunnittelevien osapuolten intresseihin, ennakkotietoon sekä -odotuksiin.  Käytännön toimenpiteet ovat kuitenkin muokkautuneet hanketta toteuttaessa, sillä hanke on kokonaisuudessaan eräänlainen pilottikokeilu, jolla ei ole varsinaista vertailukohdetta.

Kaavio 4. Hankepartnereiden intressit

Kaleidoskoopin strategia pohjautuu Työ- ja elinkeinoministeriön ”Haasteista mahdollisuuksia” -katsaukseen sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön ESR-kehittämisohjelman 2007-2013 ohjelma-asiakirjaan, jotka korostavat Suomen taloudellisen toimintaympäristön tarvetta, erityisesti hitaasti uusiutuvilla teollisuudenaloilla, lisätä yrityksissä ja työpaikoilla luovuutta, osaamista ja innovaatiokykyä sekä vahvistaa verkoston kilpailukykyä.  Lisäksi ”Kansallinen innovaatiostrategian” (s. 13) mukaisesti ”innovaatiot syntyvät usein tieteenalojen ja toimialojen rajat ylittävinä erilaisten osaamisten uusina yhdistelminä”.  Meri- ja metalliteollisuuden yritysten innovaatio- ja kilpailukyvyn lisäämiseksi Kaleidoskooppi luo niille innovaatioalustan muodossa uudenlaista yhteistyötä sekä toimialan sisäisesti eri oppilaitosten ja kehittäjäorganisaatioiden kanssa että poikkitieteellisesti luovan alan kanssa.  Innovaatioalusta on kasvuympäristö, jonka äärelle tuodaan eri organisaatioiden asiantuntijoita jakamaan tietoa ja kehittämään yhdessä ideoista innovaatioita.

Koska hankkeella ei ole yhtä varsinaista työnantajaa, vaan se muodostuu työnantajaverkostosta, jolla on useampia tavoitteita, on yhteisen strategian konkreettinen määrittely ollut vaikeaa ja sen implementointi vielä vaikeampaa.

Hankkeen alkaessa ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui hankkeen selkeän johtajan, toisin sanoen projektipäällikön, puute.  Hankkeen koordinoinnista ja hallinnoinnista vastaa projektikoordinaattori.  Sisällöstä ja käytännön toimenpiteistä vastaa projektituottaja, joka fasilitoi yhteistyötä sekä projektin sisäisesti että suhteessa ulkopuolisiin toimijoihin.  Poikkeuksellisen johtamiskäytänteen vuoksi myös projektitiimin sisäinen viestintä on ollut haasteellista.  Hallinnollisista asioista, kuten budjetista ja aikatauluista maksatuskauden tasolla sekä toiminnan raportoinnista ja seurannasta keskustellaan projektikoordinaattorin kanssa.  Yksityiskohtaisten toimenpiteiden toteutuksesta eli strategian implementoinnista taas käydään keskustelua käytännössä projektituottajan kanssa.

Koordinaattorin ja tuottajan välinen johtajuussuhde on ollut epäselvä, sillä koordinaattorilla työ on vain osa-aikainen ja tuottajalla taas täysipäiväinen.  Lisäksi tuottajan rooli on hankkeen kannalta siinä mielessä johtava,  että tuottajalla on kenttätutkijan ja sitä kautta asiantuntijaroolinsa vuoksi valtuudet vaikuttaa hankkeen toteutukseen aikatauluja ja konkreettisia toimenpiteitä myöten, koska osatoteuttajien toiminnat ovat vuorovaikutuksessa tuottajan tekemään kenttätutkimukseen sekä pilotteihin.  Pitkään hankkeen alkuvaiheessa käytiinkin hankehierarkiasta ja johtamiskäytänteistä kädenvääntöä koko projektitiimin kesken.  Lopuksi koordinaattori ja tuottaja sopivat työjaosta keskenään niin, että koordinaattori on projektipäällikön asemassa ja että kaikki osatoteuttajat raportoivat ja vastaavat toiminnallaan hänelle.  Projektikoordinaattori toimii myös kokousten kutsujana sekä puhemiehenä rahoittajan suuntaan ja tiedottaa keskitetysti hankkeen hallinnointiin liittyvistä asioista sekä projektitiimille että asiantuntijaraadista koostuvalle hankkeen ohjausryhmälle.  Projektituottaja puolestaan vastaa verkostotyönsä vuoksi viestinnästä hankkeen ulkopuolelle sekä strategian jalkauttamiseksi kohdistetusti pienyhmiin.

Käytännössä hankkeen strategian suurista muutoksista tekee päätökset projektitiimi, jonka toimintaa ohjaa ohjausryhmä.

Opinnäytetyön kehittämissuunnitelma, ver. 3

Työn nimi, tavoite ja tutkimuskysymys

Punnittuani kehittämistyön tavoitteita ja eri nimivaihtoehtoja päätin lisätä vanhaan nimeen ”Kulttuurituottaja meri- ja metalliteollisuudessa” tarkennuksen ”Case Kaleidoskooppi”. Tässä muodossa nimi kertoo kehittämistyön tavoitteesta selittää auki tuottajatoimintamallia kulttuurin ja teollisuuden välillä ja ilmaisee työn selkeästi perustuvan Kaleidoskooppi-hankkeen case-tutkimukseen.

Syy, miksi päätin olla korostamatta nimessä tämänhetkisiä pääasiallisia tehtäviäni luoda innovaatioita ja synnyttää yhteistyötä, on se, että ne lukeutuvat tuottajan tehtäviin, joita työ pyrkii määrittelemään ja analysoimaan. Työssä tullaan edellisten tehtävien lisäksi luettelemaan myös muita toimintoja, jotka ovat matkan varrella muotoutuneet tuottajan työnkuvaksi. Näiden merkitys ja tärkeysjärjestys voivat muuttua lopullisessa tuottajatoimintamallissa. Lisäksi yhteistyön synnyttäminen ja innovaatioiden luominen on hankkeen koko projektitiimin yhteinen tehtävä, ei pelkästään tuottajan.

Opinnäytteeni lopputuotos tulee olemaan kokeilun avulla kehitetty tuottajatoimintamalli luovan alan ja meriteollisuuden rajapinnalla. Tuottajatyön avulla syntyneet innovaatiot ja yhteistyömuodot eivät tällöin itsessään ole pääasiallisessa tarkkailussa, vaan se, mikä on tuottajan rooli ja merkitys näiden synnyttämisessä.

Opinnäytteeni on tutkiva kehittämistyö, joka etenee syklimäisesti useamman samaan aikaan tai peräkkäin tapahtuvan yhteistyökokeilun myötä. Toisaalta tutkitaan tuottajatoimintamallia hanke-kontekstissa (kaavio 1) ja toisaalta suuremmassa kontekstissa kentällä luovan alan ja teollisuuden eri organisaatioiden välissä (kaavio 2). Kolmas malli olisi näiden kahden vuorovaikutuksessa.

Hankekontekstissa tuottaja täsmentää strategista toimintasuunnitelmaa yksityiskohtaisilla sisällöillä eli määrittelee käytännön toimenpiteet, kuten pilottikokeilujen ja työpajojen toteutukset, ja toteuttaa niitä projektitiimin jäsenistä ja/tai yrityskumppaneista koostuvissa pienryhmissä. (kaavio 3) Seitsemän korkeakoulun ja kehittäjäorganisaation edustajista koostuva projektitiimi taas toimii organisaatioiden välisenä tiedotuskanavana ja tarvittaessa hankkeen päättävänä elimenä yleisemmällä tasolla strategian ja toiminta-aikataulun suhteen. Sekä luovan alan että meri- ja metalliteollisuuden asiantuntijoista (esim. yritysedustajat) ja sidosryhmästä (esim. rahoittaja ym.) koostuvan ohjausryhmän tehtävänä on nimensä mukaisesti ohjata toimintaa vastaamaan hankkeen projektisuunnitelmaa ja tehtävää. Tuottajan rooli hankeverkostossa on käytännön tasolla aktivoida eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä projektitiimin sisällä että suhteessa hankkeen ulkopuolella toimiviin yrityksiin, oppilaitoksiin ja kehittäjiin esimerkiksi työpajojen ym. projektisuunnitelmassa määriteltyjen toimenpiteiden kautta. Tuottaja hyödyntää projektitiimin olemassa olevaa yritysverkostoa käytännön toimenpiteissä, mutta samaan aikaan hän aktiivisesti myös luo uusia kontakteja, jotka tuodaan projektiin mukaan. Näin teollisuuden ja luovan alan törmäyttäminen tapahtuu tuottajan avulla käytännössä hankkeen puitteissa järjestetyissä työpajoissa ja pilottikokeiluissa. Tuottaja siis toimii täten myös väliportaana hankkeen ja kentän välillä.

Edellisen perusteella kehittämistyössä tulee tarkkailla ja kehittää tuottajatoimintaa kolmella eri tasolla: hankeorganisaation sisällä, luovan alan ja teollisuuden yritysten välissä sekä hankeorganisaation ja yritysten välissä. (kaavio 4) Näin ollen käytännön tutkimuksen kohteina ovat kaikissa kolmessa kontekstissa palaverit ja käytännön toimenpiteet, kuten tutkimus, suunnittelu ja toteutus, sekä tiimin yhteistyö ja ryhmädynamiikka. Tätä tutkiakseni olen läsnä kaikissa edellisissä tapahtumissa sekä havainnoijana että osallistajana. Lisäksi käytännön toimenpiteiden jälkeen pyydän tiimiltä palautetta toiminnan onnistumisesta, yhteistyön sujuvuudesta sekä tuottajan merkityksestä kirjallisesti kyselyn muodossa tai suullisesti henkilö- ja/tai ryhmähaastattelulla.

Tuottaja vs. fasilitaattori

Sain hetki sitten esimieheltäni sähköpostissa linkin Terhi Summasen ja Kaisu Tuomisen julkaisuun ”Fasilitaattorin työkirja – Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn” ja pysähdyin miettimään, ajattelemmekohan esimieheni kanssa samalla tavalla työnkuvastani Kaleidoskooppi-hankkeen projektituottajana.  Vastaako fasilitaattorin kuvaus toimenkuvaani?

Summasen ja Tuomisen mukaan fasilitaattori ”keskittyy ryhmäprosessien valmisteluun ja tukemiseen. Fasilitointi perustuu ajatukselle siitä, että ryhmä itse on paras asiantuntija. Fasilitaattori on puolueeton osapuoli, joka keskittyy ryhmäprosessiin ja auttaa ryhmää ideoimaan vaihtoehtoja, tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan ongelmia. Varsinaisesta sisällöstä eli ideoista, päätöksistä ja ratkaisuista vastaavat ryhmän jäsenet.  Fasilitaattori varmistaa kaikkien ideoiden ja ehdotusten tasapuolisen käsittelyn sekä sitoutumisen yhdessä luotuihin ehdotuksiin ja päätöksiin. Siten kaikkien ryhmän jäsenten osaaminen ja toiveet tulevat osaksi toimintaa.”

Wikipedia selittää fasilitoinnin näin:

”Fasilitointi tarkoittaa ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Fasilitointi sanan alkuperä on latinankielen sanassa ’facil’, joka tarkoittaa helppoa. Fasilitointi tarkoittaa suppeammassa merkityksessä kokousten suunnittelua ja johtamista. Fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori ”opettaa kalastamaan”, eli hän auttaa ihmisiä tekemään sen itse. Kun fasilitoiva johtaja johtaa ihmisiä ihmiset toteavat: ”me teimme sen itse!”  Fasilitaattori ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä. Fasilitoinnissa siis erotetaan kokouksen prosessi ja sisältö.”

Molemmat määritelmät kuvaavat hyvin omaa rooliani siinä vaiheesa, kun tiimi on jo olemassa ja sen tavoitteet ovat määriteltyjä.  Silloin toimintaprosessini muistuttaa Muutosvoimaa-hankkeen laatimaa fasilitaattorin tehtävälistaa ”Verkostojohtamisen oppaassa”, joka liittyy vahvasti prosessin johtamiseen:

http://verkostojohtaminen.fi/?page_id=626

Kun tiimi ja tavoitteet ovat tiedossa, fasilitaattorin työn voi ulkoistaa ja toteuttaa tarpeen mukaan jopa yksittäisten työpajojen muodossa.  Tavallisesti aloitteen tekeekin organisaation sisältä esimerkiksi henkilöstöjohtaja, joka tilaa ulkopuolisen fasilitaattorin palveluita olemassa olevan ongelman ratkaisemiseksi.  Erona edelliseen tuottajatoiminta Kaleidoskooppi-hankkeessa vaatii kuitenkin prosessin johtamisen lisäksi myös jonkin verran substanssiin puuttumista, sillä tuottaja etsii aktiivisesti syötteitä potentiaalisiin innovaatioihin, rakentaa tiimin idean ympärille ja johtaa yhteistyöprosessia niin että idea jalostuu innovaatioksi.  Niinpä tuottaja on se, joka tekee aktiivisesti aloitteen ja on läsnä jo ennen prosessin alkua.

Löysin  Suomen eOppimiskeskuksen projektisuunnitelija Anne Ronkaan blogista Resource Strategic Change Facilitators:n johtajan  Tony Mannin luoman kaavion fasilitaattorin roolista suhteessa konsulttiin, kouluttajaan ja valmentajaan:

http://fasilitaattori.blogspot.fi/2013/02/mihin-nettifasilitointi-kohdistuu.html

Myös tämän mallin mukaan fasilitaattori keskittyy myötävaikuttamaan prosessin etenemiseen toisin kuin konsultti, joka toisessa ääripäässä on sisällöllinen asiantuntija.  Itse sijoittaisin projektituottajan jonnekin näiden kahden välille, sillä tuottajan  rooli muuttuu prosessin aikana aktiivisesta sisällön tuottajasta prosessin johtajaksi.

Tuottaja on silti lähempänä fasilitaattoria kuin konsulttia, koska poikkitoimialaisessa yhteistyössä tiimin jäsenet ovat aina oman alansa asiantuntijoita eikä tuottajan tehtävänä ole tietää vastauksia vaan etsiä niitä.

Tässä kohtaa siis sijoittaisin tuottajan seuraavanlaisesti, suhteessa fasilitaattoriin ja konsulttiiin:

Opinnäytetyön kehittämissuunnitelma, ver. 2

Metodologia

Opinnäytetyön kehittämissuunnitelma, ver. 1

Kehittämiskohde ja problematiikka

Teknologian ja infrastruktuurin kiihtyvä kehitys sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen rakennemuutos eri puolilla maailmaa ovat viime vuosina näkyneet Suomessa vahvasti mm. laiva- ja konepajateollisuuden taantumisena, mutta samalla palveluinnovaatioiden ja luovan alan kasvuna. Suomen työ- ja elinkeinomisisteriö kannustaa yrityksiä uudistumaan ja hyödyntämään monialaista yhteistyötä innovointityössään, mutta eri alat eivät kohtaa ilman tietoista ja tarkoituksenmukaista yhdistämistä. Kulttuurituottajuuteen erikoistunut TKI-HUMAK Meri näki teollisuuden ja luovan alan solmukohdassa mahdollisuuden uusille innovaatioille ja lähti luotsaamaan Kaleidoskooppi-hanketta yhdessä useiden korkeakoulujen ja alueellisten kehittäjäorganisaatioiden kanssa tavoitteenaan meri- ja metalliteollisuuden kilpailukyvyn parantamisen lisäksi laajentaa luovan alan sekä erityisesti kulttuurituottajan toimikenttää. Tämä opinnäytetyö keskittyy tutkimaan ja kehittämään projektituottajan roolia Kaleidoskooppi-hankkeessa 2011-2013.

Projektituottaja-nimikkeellä toimiva kulttuurin puolestapuhuja etsii Kaleidoskoopissa meri- ja metalliteollisuuden kentältä kehittämistarpeita ja luo konkreettisia yhteistyömahdollisuuksia luovan alan ja teollisuuden välille. Vuoden 2013 loppuun mennessä tuottajalta odotetaan useita dokumentoituja malliesimerkkejä eli pilotteja poikkitoimialaisesta yhteistyöstä.

Kaleidoskooppi-hankkeen ja tässä yhteydessä samalla tuottajatoimintamallin kehittämisen tavoitteena on luoda kestäviä rakenteita ja malleja monialaiselle innovaatiotyölle meri- ja metalliteollisuuden sekä luovan alan välillä. Kehittämistyössä hyödynnetään joustavaa monitieteistä toimintatutkimus-metodia (action research) (Toikko & Rantanen 2009, 34), jolla pyritään ratkaisemaan käytännön ongelmia tai parantamaan sosiaalisia käytäntöjä aikaansaamalla ja tutkimalla muutoksia ihmisten toiminnassa. (Toikko & Rantanen 2009, 30) Toiminnan kohderyhmänä ovat pääasiassa edellä mainittujen toimialojen yritykset, mutta tärkeitä sidosryhmiä ovat myös hankkeessa mukana olevat korkeakoulut Satakunnan ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto, aluekehittäjät Prizztech Oy ja Koneteknologiakeskus Turku Oy sekä muut hankkeet, jotka liikkuvat teollisuuden ja luovan alan välimaastossa. Elinkeinoelämän, korkeakoulujen ja kehittäjäorganisaatioiden sekä eri hankkeiden välistä yhteistyötä halutaan lisätä ja syventää sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti.

Tuottajatoimintamallin kehittäminen voidaan tietoisesti johtaa haluttuun suuntaan, mutta käytännössä sen merkittävyys eri vaikutusalueilla riippuu projektin eri osapuolista, sekä toteuttajista että kohderyhmästä. Tuottajasta lähtevän osallistamisen tulisi johtaa kohderyhmän omaehtoiseen osallistumiseen. Näin ollen kehittämistoiminta tulisi nähdä ennen kaikkea sosiaalisena prosessina, jonka lähtökohtana on pikemminkin toimijoiden verkostoituminen ja yhdessä oppiminen kuin yksittäisen organisaation kehitystarpeeseen vastaaminen. Keskeistä on eri osapuolten tahdonalainen osallistuminen ja aktiivinen vuorovaikutus, mikä ei ilman aktiivista yhdistämistä ja tarkoituksenmukaista fasilitointia aina onnistu. Tuottajan rooli toimialojen rajapinnassa onkin eri toimijoiden kohtauttamista, vuorovaikutuksen synnyttämistä sekä osallistamista osallistujien ehdoilla, eikä vain ohjaajan, tässä tapauksessa tuottajan tai projektityhmän, tahdon mukaan. (Toikko & Rantanen 2009, 43, 89-91) Yhtenä haasteena on oikeanlaisen lähestymistavan löytäminen eri osapuolia lähestyessä, sillä teollisuuden ja luovan alan edustajat arvottavat eri asioita ja käyttävät kieltä eri tavoin. Asiantuntijoita haastateltaessa onkin tärkeää perehtyä haastateltavan taustoihin (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 97), esimerkiksi tässä tapauksessa meri- ja metalliteollisuuden sekä luovan alan lainalaisuuksiin ja käytänteisiin.

Luovan osaamisen hyödyntäminen teollisuudessa ei ole sinänsä uutta, sillä luovan alan kädenjälkiä on nähtävissä usein mm. tuotemuotoilussa sekä markkinointiviestinnässä. Nyt kasvava tarve yhteistyölle on kuitenkin syvällisempää toimintaprosessien kehittämisessä, sillä pullonkaulojen ja potentiaalisten kehitysmahdollisuuksien löytämiseen tarvitaan sisäisen asiantuntemuksen lisäksi uusia näkökulmia ja rohkeita lähestymistapoja. Kokemus, tottumus ja työyhteisön rutinisoituneet toimintatavat voivat estää uusien näkökulmien muodostamisen organisaation sisältä käsin ja näin ollen hidastaa muutosta ja uudistumista. Ulkopuolisella tarkkailijalla ei ole sisäpiirin kokemuksen tuomia näköesteitä ja pystyy havainnoimaan asioita uudesta, puolueettomammasta perspektiivistä, mutta uuden ympäristön ja kontekstin tuoman haasteen ja epävarmuuden alla hän voi kuitenkin taipua myös rajoittamaan omaa näkökulmaansa.

Koska havainnointi on tietoista tarkkailua eikä vain asioiden ja ilmiöiden näkemistä (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 104), on oleellista, että kehitystoiminnalle asetetaan selkeä päämäärä, joka toimii tutkimuksen punaisena lankana. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 26-27; Toikko & Rantanen 2009, 56-57) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkuperäisestä suunnitelmasta ei voi poiketa, vaan päinvastoin sitä, että luodaan arviointimittaristo, jota vasten kehittämisprosessin aikana muodostuneita aineistoja voidaan peilata. Kerätyn aineiston pohjalta kehittämistoimintaa ja sen lähtökohtia ja tavoitteita analysoidaan, kyseenalaistetaan ja täsmennetään. (Toikko & Rantanen 2009, 82-83) Kehittäminen on dynaaminen tasapainoilu vision ja ongelmien välillä sekä avoin ja täydentyvä prosessi, jossa tavoitteet ja tulokset muotoutuvat toimijoiden kautta. (Toikko & Rantanen 2009, 97)

Tutkimuksen viitekehys ja tavoitteet

Tutkimus on jatkoa hankesuunnittelija Nina Luostarisen tekemälle opinnäytetyölle ”Tuottaja telakalla – havaintoja mahdollisuuksista toimialojen rajapinnoilla” (2010), jossa kartoitettiin tuottajatoiminnan hyödyntämismahdollisuuksia. Kaleidoskooppi-hankkeen puitteissa tutkimusta viedään teoriasta käytäntöön konkreettisilla yhteistyökokeiluilla, joiden tarkoituksena on yhtäältä tarjota luovaa osaamista meri- ja metalliteollisuuden hyödynnettäväksi ja toisaalta luoda uusia soveltamismahdollisuuksia luovan alan osaamiselle.

Opinnäytetyössä tavoitteena on pilotoida kulttuurituottajan uudenlaista toimenkuvaa hankkeen projektituottajana sekä poikkitoimialaisen yhteistyön fasilitaattorina. Luostarisen tekemän opinnäytetutkimuksen, TTY:n ja Prizztechin meriteollisuudelle tekemien kyselyjen sekä tuottajan hankkeen aikana tekemän tarvekartoituksen pohjalta tehty olettamus on, että eri toimialojen välille tarvitaan välittäjätoimintaa yhdistämään kysyntää ja tarjontaa eri osaajista. Kysymys siitä, millaista välittäjätoimintaa tarvitaan, aktiivista vai passiivista, jää hankkeen loppuun mennessä selvitettäväksi. Tällä hetkellä uuden toimintamallin lanseeramiseen on valittu tuottajalle aktiivinen rooli, koska se on pilotoinnin kannalta elintärkeää ja hankerahoituksen avulla mahdollista. Kaupallistettavassa mallissa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös toiminnan rahoitus ja liiketoimintamahdollisuudet sekä niiden vaikutus tuottajan kokonaistoimenkuvaan.

Kirjallinen opinnäytetyö raportoi tuottajatyön kehityskaarta Kaleidoskooppi-hankkeessa ja julkaisee mallin uudesta tuottajatoiminnasta luovan alan ja teollisuuden välimaastossa. Tutkimus pohjautuu etnografiseen havainnointiin sekä aktiiviseen tiedonkeruuseen, joiden avulla kehitetään tuottajatoiminnalle monistettavaa tai erilaisissa projekteissa pohjana käytettävää prototyyppiä. Aikaisemmat julkaisut kulttuurituottajan toimenkuvasta, yhteistyön sosiologiasta sekä työkulttuurista toimivat teorian tietolähteinä, joihin tutkimuksessa tehtyjä havaintoja verrataan.

Kuluneen reilun vuoden aikana tuottajan toimenkuva luovan alan ja teollisuuden välissä Kaleidoskooppi-hankkeessa on tarkentunut neljän roolin yhdistelmäksi: hän on agentti, joka tuntee sekä teollisuuden että luovan alan potentiaaliset markkina-alueet ja osaa myydä tekijöiden osaamista; innovaatioinsinööri, joka suunnittelee teknisen toteutuksen toimialojen yhteen tuomiseksi; katalyytti, joka vauhdittaa yhteistyötä; sekä projektipäällikkö, joka hallitsee verkostoa ja johtaa pilottiprojekteja. Uusi tuottajatoimintamalli kehittyy hankkeen aikana jatkuvasti toimintatutkimuksen periaatteella, jossa suunnittelu, toiminta, havainnointi ja reflektointi toistuvat prosessin aikana syklimäisesti käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen vuorovaikutuksena. (Toikko & Rantanen 2009, 56-57; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 60-61) Tulos tuotteistetaan sellaisenaan tai sovellettuna uudenlaiseksi asiantuntijuuden malliksi tai kaupallistettavaksi palveluksi, joka esitellään Kaleidoskoopin loppuseminaarissa sekä –julkaisussa.

Tutkimus- ja kehitystyössä hyödynnetään sekä tulkinnallista että faktanäkökulmaa. Havainnoimalla kohdehenkilöitä, esimerkiksi tekemällä yritysvierailuja ja osallistumalla ammattilaisille suunnattuihin tapahtumiin, perustetaan pääasiallisesti saatu tieto havainnoijan omiin tulkintoihin ja analyyseihin. Faktatietoa saadaan mm. alan julkaisuista ja muista dokumenteista. (Toikko & Rantanen 2009, 141-142; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 40) Tulkinnallinen lähestymistapa soveltuu erityisesti uudenlaisten yhdistelmien muodostamiseen ja tuoreiden ideoiden synnyttämiseen. Faktapohjainen lähestymistapa taas antaa tietoa kysynnästä ja tarjonnasta sekä vahvistaa tai heikentää kehitysideoiden käyttökelpoisuutta tämänhetkisten faktojen valossa.

Lisäksi benchmarking eli oman kehittämisen kohteen vertaaminen toiseen kohteeseen on uuden pilotin lanseeramisessa olennainen reflektointityökalu, sillä benchmarkingin perusidea on oppia toisilta ja kyseenalaistaa omaa toimintaa. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 43-44) Kaleidoskoopin puitteissa benchmarkingia tehdään vertailemalla osatoimintoja muihin hankkeisiin, joiden kanssa tehdään yhteistyötä tai joihin tutustutaan seminaareissa ja verkossa, mutta myös yrityksiin, joiden toiminta on lähellä projektituottajan toimenkuvaa.

Koska kyseessä on konkreettiselle kohderyhmälle – meri- ja metalliteollisuuden sekä luovan alan ammattilaisille – tehtävä tutkimus ja kehitystyö, konstrukstiiviseen tutkimukseen perustuva ihmiskeskeinen suunnittelu (human-centered design) eli käyttäjien ja toimijoiden osallistuminen tiedon tuottamiseen ja ideointiin on olennaista. Tällöin suunnittelu kohdistuu käyttäjien omiin tarpeisiin. (Toikko & Rantanen 2009, 94-95) Projektin onnistumisen kannalta on keskeistä, että menetelmiä käytetään monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti, jotta saadaan perusteltuja tuloksia mahdollisimman laajasta näkökulmasta. Käyttäjien toiveiden mukaiseen ratkaisuun päästään parhaiten hyödyntämällä tietoa kohderyhmän sisäisistä tuntemuksista, ajatuksista ja toimintatavoista, esimerkiksi haastattelun avulla. (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 65-68) Täytyy kuitenkin muistaa, että haastattelutilanteessa saatava tieto on subjektiivista. Empiirisellä havainnoinnilla voi täydentää haastatteluista saatuja tietoja, esimerkiksi tutkimuskohteen käytöstä, käyttäjistä, ympäristöstä ja arvoista. Riskinä on, että tutkijan läsnäolo saattaa vaikuttaa havainnoitavien käytökseen. (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 103-105)

Yritysvierailujen, asiantuntijahaastattelujen, työpajoissa toteutettavien teemahaastattelujen sekä eri tapahtumissa tehtävien benchmarkingin pohjalta muodostetaan syötteitä pilotteihin, jotka ovat Kaleidoskooppi-hankkeen tuottajatoiminnan tärkein tutkimuksen ja kehityksen kohde, väline ja tavoite. Toisistaan poikkeavien sisältöjensä sekä hyvin monen yhdessä vaikuttavien seikkojen vuoksi, pilotit toteutetaan intensiivisinä case-tutkimuksina, joissa pyritään saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen, seikkaperäinen ja tarkka kuvaus. (http://www.amk.fiopintojaksot/0709019/1193463890749/1193464144782/1194348546586/1194356433452.html) Tulokset esitellään Kaleidoskooppi-hankkeen loppujulkaisussa yksittäisinä esimerkkeinä, joiden eri työvaiheita raportoidaan ja arvioidaan havainnoinin sekä palautekeruun pohjalta. Virtuaali-amk:n yamk-metodipankissa (http://www.amk.fi/opintojaksot/0709019/1193463890749/ 1193464144782/1194348546586/1194356433452.html) varoitetaan, ettei case-tutkimuksessa tule pyrkiä yleistykseen, mutta Kaleidoskooppi-hankkeen tavoitteena on nimenomaan tuotteistaa case:istä monistettavia toimintamalleja. ”Kulttuurituottaja meri- ja metalliteollisuudessa”-opinnäytetyö keskittyy kuitenkin tutkimaan vain projektituottajan roolia hankkeen kokonaisuudessa eikä pilottien onnistumista, joten tärkein tutkimusmenetelmä tuottajan roolin merkittävyyden mittaamiseen myös piloteissa ovat palautekyselyt, joihin vastaajat voivat antaa palautetta ja kehitysehdotuksia tuottajan toimintaan. Palautekyselyjen riskinä on se, että hankkeen puitteissa muodostuneiden henkilökohtaisten suhteiden myötä vastaajat saattavat kaunistella vastauksiaan.

Tutkimusaineiston keruu on alkanut Kaleidoskooppi-hankkeen alkaessa syksyllä 2011 ja päättyy syksyllä 2013. Opinnäytetyö analysoi kerättyjä aineistoja sekä tuotteistaa tuloksista uudenlaisen toimintamallin kulttuurituottajalle meri- ja metalliteollisuudessa.

LÄHTEET:
Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2009. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan.
Toikko, Timo & Rantanen, Teemu 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta – Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon.
Virtuaali-ammattikorkeakoulun ylemmän AMK- tutkinnon metodifoorumi http://www.amk.fi/opintojaksot/0709019/1193463890749.html